Samojedinkoiran rotumääritelmä
FCI:n ryhmä 5
Pystykorvat ja alkukantaiset tyypit (alaryhmä 1)
Suomen Kennelliitto-Finska Kennelklubben ry
SAMOJEDINKOIRA 212
(SAMOIEDSKAïA SABAKA)
Alkuperämaa: Pohjois-Venäjä ja Siperia
Vastuumaa: Pohjoismaat/PKU
(Hyväksytty: PKU 22.7.1997, FCI 17.11.1997, käännös SKL-FKK
4.2.1998)
KÄYTTÖTARKOITUS: Seura- ja rekikoira.
LYHYT HISTORIAOSUUS: Samojedinkoira on saanut
nimensä Pohjois-Venäjällä ja Siperiassa asuneiden samojediheimojen mukaan.
Heimojen asuttaman alueen eteläosissa valkoisia ja mustan- ja ruskeankirjavia
koiria käytettiin poronpaimennukseen, pohjoisempana olleet puhtaanvalkoiset,
luonteeltaan lauhkeammat koirat olivat metsästys- ja rekikoiria. Samojedien
koirat elivät kiinteässä yhteydessä isäntäväkeensä, ne jopa nukkuivat kodassa ja
lämmittivät heitä. Englantilainen eläintieteilijä Ernest Kilburn Scott vietti
vuonna 1889 kolme kuukautta samojediheimojen parissa ja toi mukanaan Englantiin
ruskean Sabarka-nimisen urospennun. Hän tuotti myös Uralin länsipuolelta
kermanvärisen nartun nimeltä Whitey Petchora ja Siperiasta lumivalkoisen
Musti-nimisen uroksen. Näistä muutamasta koirayksilöstä sekä
tutkimusretkikuntien mukanaan tuomista uusista koirista alkoi nykyinen
samojedinkoira kehittyä. Ensimmäinen rotumääritelmä vahvistettiin Englannissa
1909.
YLEISVAIKUTELMA: Keskikokoinen, tyylikäs,
valkoinen arktinen pystykorva. Olemus ilmentää voimaa, kestävyyttä, viehkeyttä,
notkeutta, arvokkuutta ja itseluottamusta. Silmien muoto ja asento sekä hieman
ylöspäin vetäytyneet suupielet muodostavat rodulle tyypillisen ilmeen nk.
"samojedinhymyn". Sukupuolten väliset erot ovat selvät.
TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Runko on noin 5%
säkäkorkeutta pitempi. Rintakehän syvyys on hieman pienempi kuin puolet
säkäkorkeudesta. Kuono-osa on suunnilleen samanpituinen kuin kallo.
KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Ystävällinen, avoin,
tarkkaavainen ja eloisa. Heikosti kehittynyt riistavietti. Ei koskaan arka eikä
aggressiivinen. Erittäin sosiaalinen. Ei sovellu vahtikoiraksi.
PÄÄ: Vahva ja kiilamainen.
Kallo-osa: Sekä edestä että sivulta katsottuna vain hieman kaartuva.
Levein kohta on korvien kohdalla.
Otsapenger: Selvä, ei liiaksi korostunut. Erittäin vähäinen otsauurre.
Kirsu: Hyvinmuodostunut, väriltään mieluiten musta. Tiettyinä aikoina
vuodesta kirsun pigmentti voi olla haalistunut ns. "talvikirsu", kuitenkin
kirsun reunoissa tulee aina olla tummaa pigmenttiä.
Kuono-osa: Voimakas ja syvä, suunnilleen kallon pituinen, kirsua kohti
hieman tasaisesti kapeneva, ei suippo eikä karkea. Kuononselkä on suora.
Huulet: Tiiviit, mustat ja jokseenkin täyteläiset. Suupielet ovat hieman
ylöspäin vetäytyneet muodostaen rodulle tyypillisen "samojedinhymyn".
Leuat / hampaat / purenta: Leuat ja hampaat ovat vahvat. Säännöllinen ja
täydellinen, leikkaava purenta. Normaali hammaskaavio.
Silmät: Tummanruskeat ja syvälle sijoittuneet. Melko kaukana toisistaan,
hieman vinot ja mantelinmuotoiset. Ilme "hymyilevä", ystävällinen, tarkkaavainen
ja älykäs. Silmäluomien reunat ovat mustat.
Korvat: Pystyt, suhteellisen pienet, paksut, kolmionmuotoiset ja hieman
kärjistään pyöristyneet, liikkuvat; korkealle kiinnittyneet ja kallon leveydestä
johtuen kaukana toisistaan.
KAULA: Vahva, keskipituinen ja kauniisti
kaartuva.
RUNKO: Säkäkorkeutta hieman pitempi, syvä ja
tiivis, mutta notkea.
Säkä: Selvästi erottuva.
Selkä: Keskipitkä, lihaksikas ja suora. Nartun selkä voi olla hieman
pitempi kuin uroksen.
Lanne: Lyhyt, hyvin vahva ja erottuva.
Lantio: Täyteläinen, vahva, voimakaslihaksinen ja hieman viisto.
Rintakehä: Leveä, syvä ja pitkä, ulottuu lähes kyynärpäiden tasolle.
Kylkiluut ovat selvästi kaareutuneet.
Alalinja ja vatsa: Vatsaviiva on kohtuullisesti kohoava.
HÄNTÄ: Suhteellisen korkealle kiinnittynyt.
Koiran ollessa tarkkaavainen tai liikkeessä häntä kiertyy kaaressa eteenpäin
tiiviisti selän yli laskeutuen reidelle. Lepoasennossa häntä voi riippua ja se
ulottuu kintereeseen.
RAAJAT
Eturaajat
Yleisvaikutelma: Varma-asentoiset, lihaksikkaat ja vahvaluustoiset.
Edestä katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset.
Lavat: Pitkät, tiiviit ja viistot.
Olkavarret: Viistot, tiiviisti rungon myötäiset ja suunnilleen lapojen
pituiset.
Kyynärpäät: Tiiviisti rungonmyötäiset.
Ranteet: Vahvat, mutta joustavat.
Välikämmenet: Hieman viistot.
Käpälät: Soikeat, pitkävarpaiset ja joustavat, suoraan eteenpäin
suuntautuneet. Varpaat ovat kaareutuneet ja hieman erillään toisistaan. Päkiät
ovat kimmoisat.
Takaraajat
Yleisvaikutelma: Takaa katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset, hyvin
vahvalihaksiset.
Reidet: Keskipitkät, kohtalaisen leveät ja lihaksikkaat.
Polvet: Hyvin kulmautuneet.
Kintereet: Melko matalat ja hyvin kulmautuneet.
Välijalat: Lyhyet, voimakkaat, pystyasentoiset ja yhdensuuntaiset.
Käpälät: Kuten etukäpälät. Kannukset tulee poistaa.
LIIKKEET: Voimakkaat, vaivattomat ja
väsymättömiltä näyttävät; askel on pitkä. Eturaajojen askel on vetävä,
takaraajoissa hyvä työntövoima.
KARVAPEITE
KARVA: Runsaskarvainen, paksu, joustava ja tiheä arktinen karvapeite on
kaksinkertainen: aluskarva on lyhyttä, pehmeää ja tiheää, peitinkarva pitempää,
karheampaa ja suoraa. Karvapeite muodostaa varsinkin uroksilla niskassa ja
lapojen kohdalla päätä kehystävän kauluksen. Päässä ja raajojen etupuolella
karvapeite on lyhyttä ja sileää, korvien ulkopinnalla lyhyttä, pystyä ja sileää.
Korvien sisäpinta on hyvin karvoittunut. Reisien takaosassa karvapeite muodostaa
housut. Varpaiden välissä on suojaava karvoitus. Häntä on tuuheakarvainen.
Narttujen karvapeite usein lyhyempää ja laadultaan pehmeämpää kuin urosten.
Oikeanlaatuisessa karvassa on aina erityinen, luonnollinen hohde.
Väri: Puhtaan- tai kermanvalkoinen, tai valkoinen ja keksinvärinen
(perusvärin oltava valkoinen, jossa hieman keksinvärisiä alueita). Ei koskaan
saa vaikuttaa vaaleanruskealta.
KOKO
Säkäkorkeus: Ihannesäkäkorkeus uroksilla 57 cm, sallittu poikkeama +/-3
cm, nartuilla 53 cm, sallittu poikkeama +/-3 cm.
VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellämainituista
kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.
- selvät rakennevirheet
- kevyt luusto
- heikko sukupuolileima
- pidättyväinen luonne
- keltaiset silmät
- pehmeät korvat
- tasapurenta
- tynnyrimäinen rintakehä
- kaksoiskierteinen häntä
- matalaraajaisuus
- paha länkisäärisyys tai pihtikinttuisuus
- laineikas, kauttaaltaan lyhyt tai pitkä, pehmeä, riippuva karva.
VAKAVAT VIRHEET: Pigmenttikatkot silmäluomissa
tai selvärajaiset pigmenttikatkot huulissa.
HYLKÄÄVÄT VIRHEET:
- arkuus tai vihaisuus
- sinisilmäisyys tai keskenään eriväriset silmät
- ylä- tai alapurenta
- muut kuin pystyt korvat
- muu karvan väri kuin rotumääritelmässä mainittu.
HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä
kivestä täysin laskeutuneina kivespusseihin.
Lisäys 4.10.2001 "Hylkäävät virheet: Vihaisuus ja
sairaalloiset piirteet ovat hylkääviä virheitä."
sivun alkuun
|