Yhdistyksen historia

Suomen Samojedinkoira yhdistys

Yhdistys perustettiin Kouvolassa toukokuun 15 päivänä 1966. Perustavassa kokouksessa oli läsnä 16 henkeä, jotka äänestyksen jälkeen hyväksyvät nimeksi Suomen Samojedinkoira yhdistys r.y.

Ensimmäiseen johtokuntaan valittiin seuraavat jäsenet: Reijo Terhivaara puheenjohtajana, Sirkka Ilona Ruotsalainen sihteerinä, Liisa Hannila rahastonhoitajana, Kerttu Alm, Paavo Kinnunen ja Veikko Löfman. Kokouksessa pohdittiin perustetun yhdistyksen suuntaviivoja ja toiminnan toteuttamismahdollisuuksia. Laadittiin säännöt ja päätettiin liittyä jäseneksi rotua harrastavana yhdistyksenä Uudenmaan Kennelpiiriin ja Suomen Kennelliittoon. Päätettiin, että jäsenmaksu on 5,00 mk yhden koiran ja 10,00 mk kahden tai useamman koiran tai kennelin omistajalta. Perheenjäsenen maksuksi vahvistettiin 3,00 mk ja ainaisjäseneksi jäsenmaksu kymmenkertaisena. Saamansa tehtävän mukaan johtokunta ryhtyi työhön samojedikoiran hyväksi, mutta ensimmäinen vuosi kului lähes kokonaan rekisteripapereiden selvittämiseen ja varsinainen toiminta pääsi alkuun vasta vuoden 1967 puolella. Yhdistykseen liittyi ensimmäisenä toimintavuonna uusia jäseniä noin 20 ja ensimmäisen vuosikokouksen Loviisaan tuli peräti 7 osanottajaa, juuri niin paljon, että kokous oli laillinen. Johtokunta valittiin uusina jäseninä Sauli Porkka ja Irma Ailio, Kerttu Almin ja Veikko Löfmanin tilalle.

Edelleenkin yhdistys eli hiljaiseloa. Haettiin kanavia, millä päästäisiin samojedikoiran omistajien kanssa yhteyteen ja muuhunkin kanssakäymiseen. Lisäksi luotiin suhteita muuhun kennelmaailmaan. Rotua harrastavana yhdistyksenä kuuluimme Uudenmaan Kennelpiirin, jonka kokouksiin otti osaa puheenjohtajamme Reijo Terhivaara. Vuoden 1968 alussa johtokunta päätti ryhtyä julkaisemaan omaa lehteä. Ensimmäinen numero ilmestyi heti vuoden 1968 alussa nelisivuisena Suomen Samojedinkoirayhdistys r.y:n tiedotuslehtenä, joka lähetettiin kaikille jäsenille. Lehdessä oli kirjoitus samojedinkoirasta näyttelyssä, selostus rodun alkuperästä, Anna Tornbergin kirjoitus omista samojedinkorista sekä nimikilpailu. Lehden seuraavalla numerolla olikin jo sitten nimi Valkoturkki. Nimikilpailuun oli tullut kymmenkunta ehdotusta, joista Anneli Saarenpään Karhulasta lähettämä Valkoturkki kuulosti parhaalta. Ennen tämän lehden toisen nimellisen numeron ilmestymistä oli vuosikokous Jyväskylässä. Osanottaja oli jo 14. Johtokuntaan tuli uusina jäseninä Kerttu Alm ja Aulis Karhu, Sauli Porkan ja Paavo Kinnusen tilalle. Johtokunnan tehtäväksi jätettiin jalostustoimikunnan nimeäminen, tehtävä, joka epäkiitollisuutensa vuoksi on vuosien kuluessa ehkä eniten johtokunnan kokouksessa puhuttanut luottamushenkilöitä. Vahvistettiin lehden nimeksi Valkoturkki ja nimettiin lehdelle sen toimituskunta: vastaavana Sirkka Ilona Ruotsalainen ja jäseninä Kerttu Alm ja Irma Kivimurto. Päätettiin, että lehteä julkaistaan vuosittain 2–3 numeroa, mutta jo ensimmäisenä ilmestymisvuonna julkaistiin 4 numeroa – tosin varsin vaatimattomina. Näyttelytuloksia oli lehden kolmannessa numerossa sekä kuvaus Jurakin kennelistä. Seuraavassa numerossa oli jäsenten ilmoituksia sekä jälleen kilpailu. Nyt kilpailtiin yhteisestä tunnuksesta, joka sopisi sekä rinta–, hiha– että kirjeensulkija merkiksi. Vuoden 1969 Valkoturkin ensimmäisessä numerossa voitiin sitten ilmoittaa, että merkkikilpailun oli voittanut 11-vuotias Riku Päivärinta Mikkelistä. Merkkimme on vuosien kuluessa tullut tutuksi jäsenkunnallemme sekä vieraillekin, olivatpa he samojedikoiran omistajia tai ilman.

Vuonna 1969 pidettiin myös ensimmäinen erikoisnäyttelymme Porissa 18.5. hyytävän kylmänä kevätpäivänä, mutta hyvin lämminhenkisenä tilaisuutena. Koiria esitettiin kaikkiaan 64 kappaletta ja näyttelyn yhteydessä pidetyssä vuosikokouksessa valittiin johtokuntaan Aulis Karhun tilalle Johannes Renholm. Suomen Kennelliitto hyväksyi yhdistyksemme myös rotujärjestöksi. Valkoturkkia julkaistiin vuonna 1969 neljä numeroa ja sivumäärä oli 84. Lehden kirjoituksessa kerrottiin mahdollisuuksista opettaa samojedinkoira vetokoiraksi, koirien pitoon kuuluvasta vastuusta sekä samojedinkoiratuomarin mietteistä. Lisäksi oli kertomus Lumikin kennelistä, näyttelytuloksia, ilmoituksia ja lukijan kynästä palsta, mutta tärkeimpänä oli tietysti samojedinkoiran rotumääritelmä, joka näin laajana ja selvänä saatettiin koko samojedikoiraväen tietoisuuteen. Johtokunta nimesi vuoden 1970 alussa ensimmäisen jalostustoimikunnan, joka sai seuraavan kokoonpanon: Helena Nippala Pohjois-Suomi, Eva Kuronen Itä-Suomi, Irma Ailio Keski-Suomi, Kerttu Alm Länsi-Suomi ja Reijo Terhivaara Etelä-Suomi. Vuoden erikoisnäyttely pidettiin 17.5. Jyväskylässä ja sen yhteydessä oli myös vuosikokous. Johtokuntaan valittiin uutena jäsenenä Esko Nummijärvi Liisa Hannilan tilalle. Hän jäi edelleen kuitenkin rahastonhoitajaksi.

Vuoden 1970 toiminnasta voidaan mainita, että 22.8 pidettiin ensimmäiset tuomareiden neuvottelupäivät, jotka rotujärjestö on Kennelliiton sääntöjen mukaan velvollinen järjestämään joka toinen vuosi. Kokouksessa käytiin läpi samojedikoiran rotumääritelmä, keskusteltiin siitä ja lisäksi tuomarit arvostelevat paikalle tuodut seitsemän eritasosta samojedinkoiraa. Valkoturkki ilmestyi jopa viitenä numerona ja varsinkin n:o 4 tuli loppuunkäytetyksi, koska siinä oli jälleen rotumääritelmä painettuna vieläpä tuomarikokouksessa tehtyine huomautuksineen. Joulunumero muistutti jo viisivuotisnäyttelystä, joka sitten pidettiin helmikuun 21. päivänä 1971, peräti Pikkumessuhallissa Helsingissä.

Tämä näyttely oli yhdistyksen siihen mennessä suurin tempaus ja järjestelyistä vastasi Johannes Renholm, joka oli saanut avukseen taitavan ja pystyvän avustajajoukon. Näyttelyyn ilmoittautui koiria peräti 103 kappaletta kuin pennutkin lasketaan. 84 koiraa esitettiin, mutta sen lisäksi oli samojedikoira-aiheinen valokuvanäyttely ja elokuva esitys. Samojedinkoirankarvoista tehdyt pukineet ja kudonnaiset herättivät suurta huomiota katsomossa olleessa väessä, jolle tarjottiin lisäksi muotiesitys sekä mahdollisuus nähdä kanadalaismallinen reki koiravaljakkoa varten sekä paljon paljon muuta. Koko näyttely toi yhdistykselle ja koko samojedinkoiraväelle paljon hyvää mainosta. Edellisenä iltana oli yhdistyksen vuosikokous ja läsnä oli 22 jäsentä. Tämä kokous hyväksyi yhdistyksen sääntömuutoksen, jossa johtokunnan jäsenten vaalitapaan tuli se muutos, että johtokunnan jäsenistä aina kaksi oli vuosittain erovuorossa ja että jokaisella jäsenellä oli henkilökohtainen varamies. Erovuoroiset jäsenet voidaan valita uudestaan. Lisäksi päätettiin, että yhdistyksen jäsenenä voi olla myös alayhdistys. Valkoturkin päätoimittajaksi valittiin Irma Kivimurto Savonlinnasta.

Vuonna 1970 järjestettiin jäsenhankintakilpailu, johon sihteeri oli luvannut palkinnoksi samojedinkoiranpennun. Pennun emä oli Hollannin Samojedinkoirayhdistyksen rotujärjestöllemme lahjoittama koira, joka oli ollut Sirkka Ilona Ruotsalaisen hoidossa Pirttirannan kennelissä. Samana kesänä järjestettiin ensimmäiset kesäpäivät Luumäen Motellissa 14.8.1971. Tilaisuudessa oli läsnä kennelliiton edustajana Heikki Sarparanta, joka piti esitelmän kennelliiton organisaatiosta. Lisäksi oli ohjelmassa esitelmä rekikoiraurheilusta, koiran matkustamisesta ulkomailla, yhteinen saunominen ja illallinen tansseineen. Tilaisuuden huipentuma oli kuitenkin samojedinkoirien kauneuskilpailu. Jalostustoimikunta järjestettiin uudelleen, koska alueellinen neuvonta ei tuntunut saavan näkyvää aikaan. Jalostustoimikunta nimettiin Reijo Terhivaara, Seija Kärkkäinen, Helena Huotari ja Sirkka Ilona Ruotsalainen. Asiantuntijajäseninä ovat Kerttu Alm samojedinkoiratuomarina ja Pertti Louhimies rotukirjanpitäjänä. Valkoturkista ilmestyisi 4 numero ja sivumäärä oli 92. Mielenkiintoisimmat kirjoitukset käsittelivät samojedinkoiraa sokean opaskoirana ja laviinikoirana. Lisäksi oli mielenkiintoinen kirjoitus ostjakkikoira Boriksesta, joka oli lähtöisin Huippuvuorilla. Perustettiin Etelä-Suomen Samojedit.

Vuoden 1972 erikoisnäyttely ja vuosikokous pidettiin kesäkuun alussa Myllykoskella. Johtokunta sai uusien sääntöjen mukaisen kokoonpanon, jossa jokaisella jäsenellä oli henkilökohtainen varamies: Kerttu Alm (Seija Kärkkäinen), Eero Laukkanen (Maire Jormanainen), Pertti Louhimies (Pirkko Louhimies), Johannes Renholm (Raija Renholm), Sirkka Ilona Ruotsalainen (Marjukka Sopanen) ja Reijo Terhivaara (Tarmo Saari). Näyttelyssä oli myös tottelevaisuuskilpailu, jossa tosin ei kukaan koirista saavuttanut ensimmäistä palkintoa, mutta joka kuitenkin osoitti sen, että kyllä samojedinkoirasta on koulutettavissa riittävällä harjoituksilla vaikka tottelevaisuusvalioksi.

Valkoturkin painosmäärä nousi vuoden 1972 joulu numerossa jo 1000 kappaleeseen ja koko vuoden yhteinen sivumäärä oli 124. Pertti louhimies oli kirjoituksissaan Valkoturkissa luonut katsauksen vuosittaisiin näyttelytuloksiin, kartoittanut jälkeläisarvostelulla samojediurosten siitosarvot sekä verrannut maratonlistan avulla eri aikaan vaikuttaa niiden koirien keskinäistä paremmuutta. Samalla hän alkoi sarjan muotovaliokoirista, joka tekee Valkoturkki-lehden säilyttämisen arvoiseksi lähdeaineistoksi tulevina vuosina. Vuoden 1972 kesäpäivät pidettiin auringossa Aulangolla. Siellä keskusteltiin vakavasti lonkkanivelen sairauksista ja kuvausten tarpeellisuudesta. Asiasta kirjoitettiin myös Valkoturkissa ja saatiinkin monet valistuneimmat kuvauttamaan koiransa, jolloin todettiin, ettei asia ollutkaan vähäpätöinen, vaan yllättävän monessa samojedinkoirassa on lonkkavika. Johtokunta päätti tämän johdosta suositella jalostukseen käytettäväksi etupäässä vaan tervelonkkaisiksi todettuja uroksia. Tietysti myös narttujen kuvaus ennen pentujen teettämistä todettiin ehdottoman tärkeäksi. Pohjoisen samojedinkoirien ystävät perustivat kerhon Länsi-Pohjan Samojedistit.

Vuoden 1973 alussa järjestettiin toiset ulkomuototuomareiden neuvottelupäivät, alustuksen piti asiantuntija jäsenemme Kerttu Alm ja paikalle oli kutsuttu myös johtokunta ja jalostustoimikunta oppia saamaan tuomareiden lisäksi. Erikoisnäyttely ja vuosikokous olivat Rovaniemen Pohtimolammella juhannuksena. Myös kesäpäivät oli yhdistetty tähän yöttömän yön sarjaan. Etelä-Suomen Samojedistit olivat järjestäneet makuuvaunun aina Helsingissä saakka ja kaikki mukana olleet viettivät unohtumattoman ajan napapiirillä. Erikoisnäyttelyn tuomareina olivat englantilainen G. Perkins ja Kerttu Alm. Vuosikokouksessa nostettiin ensi kerran erovuoroiset arvalla. Nämä olivat Pertti Louhimies ja Sirkka Ilona Ruotsalainen. Heidät valittiin yksimielisesti uudestaan seuraavaksi kolmivuotiskaudeksi. Yhdistyksen kultainen ansiomerkki luovutettiin vuosikymmeniä samojedinkoiria kasvattaneelle ja yhdistyksemme toimintaan erityisen aktiivisesti osallistuneille rouva Anna Tornbergille Torniosta. Hän on suorittanut vaikean ja aikaa vievän työn tutkiessaan ja hankkiessaan selvitystä vanhoista samojedinkoirista Suomessa. Myös hänen monet kirjoituksensa näistä mielenkiintoisista asioista on ollut luettavissa Valkoturkin sivuilta. Valkoturkin sivumäärä on noussut 156:een ja asiakirjoitusten aihepiiri on muutenkin monipuolistunut. Vuoden aikana perustettiin myös kaksi uutta samojenkoiria harrastavaa alayhdistystä: Lappeenrannan seudun Samojedinkoirayhdistys r.y ja Turunmaan Samojedistit r.y, jotka liittyvät Suomen Samojedinkoirayhdistykseen. Joulukuussa järjestettiin rotujärjestön puolesta koetilaisuus niille rotujärjestön piirissä toimiville henkilöille, jotka olivat halukkaita ryhtymään koiratuomareiksi. Talven kylmimpänä pakkaspäivänä, kädet kohmeessa, kokelaat kirjoittivat koira-arvostelunsa paperille ja vastasivat lisäksi moniin kiperiin kysymyksiin, joita Kerttu Alm ja Irene Lilja olivat laatineet. Kärjen osalta ehdokkaaksi olivatkin hyviä ja rotujärjestömme ehdottikin kahta jäsentä Suomen Kennelliiton ulkomuototuomarikursseille. Helena Huotari valittiin tämän rotujärjestön järjestämän alkeiskoulutuskurssin jälkeen myös Kennelliiton peruskurssille, jonka hän myös hyväksyttävästi seuraavana vuonna suoritti.

Vuonna 1974 pidettiin talvipäivät Virkkalassa, maaliskuun alussa kaksipäiväisinä. Lauantaina oli esitelmä, filmiesityksiä, saunomista ja yhteinen päivällinen. Sunnuntaina seurasi sitten kilpailut rekikoiravaljakoiden alokasluokassa ja hiihtäjä-koira kilpailu. Alkoi vähitellen olla näyttöä siitä, että samojedinkoira on kuten rotumääritelmäkin sanoo – työkoira.

Vuosikokous ja erikoisnäyttely pidettiin tällä kertaa Savonlinnassa juhannuksena. Näyttelypaikka Olavinlinnan viereisellä saarella oli mainio, mutta ajankohta tahdottiin yleisesti siirtää kevääksi, mikä jo seuraavan näyttelyn yhteydessä huomioitiin. Erovuoroisiksi jäseniksi tulivat arvan noston jälkeen Kerttu Alm ja Reijo Terhivaara. Suoritetuissa äänestyksessä valittiin johtokuntaan eli Reijo Terhivaara (Kerttu Alm) ja Risto Soininen (Seija Kärkkäinen). Lisäksi perustettiin rekikoirajaosto jonka vetäjäksi valittiin Tarmo Saari. Vuoden 1974 aikana kuvattiin koiria noin kolmekymmentä kappaletta ja vuoden 1975 keväällä saman verran, joten kun rotujärjestöllä oli lausunnot 123 samojedinkoirasta, niin 75 niistä oli terveitä ja 48 sairasti eri asteista lonkkanivelen kasvuhäiriövikaa. Jalostusneuvosto raportoi toimintaansa Valkoturkissa, jossa on myös julkaistu tervelonkkaisten koirien luettelo.

Vuoden 1975 toiminta alkoi vilkkaana heti vuoden alussa, kun vuosikokous, tuomaripäivät ja erikoisnäyttely oli järjestetty jo helmikuun aluksi Raadelman kartanohotellin alueella Piikkiössä. Viikonlopun aloitti tuomaripäivät, johon oli tuomareiden ja johtokunnan jäsenten lisäksi tullut paikalle myös Kennelliiton koulutuspäällikkö Eelis Pitkänen. Tuomaripäivien alustuksen piti jalostustoimikunnan asiantuntijajäsen Pertti Louhimies, joka esitteli samojedeissa havaitut yleisimmät virheet. Tuomarit lupasivat merkitä havaitsemansa virheet arvostelulipukkeisiin ja miellyttävää oli tuomareiden puolesta kuulla kiitokset koko rotujärjestön toiminnasta samojedikoiran parhaaksi järjestelmällisen jalostustoimikunnan ansiosta. Jalostustoimikunnan työ alkoi vihdoin kantaa hedelmää.

Vuosikokouksessa oli jo yli sata jäsentä mukana, 52 paikalla olevana ja 67 valtakirjalla. Johtokunnasta olivat erovuorossa Johannes Renholm ja Eero Laukkanen. Uusista johtokunnan jäsenistä jouduttiin suorittamaan äänestykset ja valituksi tulivat Johannes Renholm (Tuula Laaksonen) ja Tarmo Saari (Arvi Mehto). Toimikauden aikana rekikoirajaos järjesti kahdet kilpailut. Padasjoki 12.1 ei vielä vetänyt osanottajia, mutta Tervajoella 15.2 oli jo 6 valjakkoa. Talvipäivät Lappeenrannassa olivat keränneet uskollisen kantajoukon aurinkoiselle Saimaan jäälle. Runsaasti lappeenrantalaisia oli tullut katsomaan valkoturkkien kovaa menoa ja paikallinen lehdistö oli kiitettävällä tavalla huomioinut tilaisuuden. Pertti Louhimies järjesti tänäkin keväänä samojedinkoirille alkeiskoulutuksen. Tähän tottelevaisuuskoulutukseen osallistui parhaana iltana 14 samojedinkoiraa. Samojedinkoiran karvoista tehtyjä kudonnaisia on myyty eri tilaisuuksissa huutokaupalla ja Suomen Kennelliiton hallintoneuvoston puheenjohtajalle, kenraali Olli Korhoselle on kudottu samojedinkarvainen villapaita, joka luovutettiin hänelle Kennelliiton yleiskokouksessa 10.5.1975.

Yhdistyksen toiminta on pienestä alusta ja vaatimattomista tavoitteista kehittynyt tasaisesti vuosi vuodelta vilkkaaksi ja monipuoliseksi. Jäsenmäärä on lisääntynyt perustajajäsenten 20:stä 1300:een. Näille jäsenille on rotujärjestö lehden Valkoturkin välityksellä pyritty antamaan kaikki se tieto, minkä joku tai jotkut jäsenistämme ovat kokeneet tai muutenkin saaneet tietää koskien samojedinkoiran kasvatusta, jalostusta, terveyttä, ravintoa tai pentujen hoitoa. Myös ulkomaisiin samojedinkoirayhdistyksiin ja heidän jäsenlehtiinsä on pidetty yhteyttä ulkomaan kirjeenvaihtajamme Pirkko Louhimiehen välityksellä. Yhdistyksen talous on koko ajan ollut vakaalla pohjalla, jäsenmaksut ovat kattaneet Valkoturkin kustannukset, merkkien myynnistä on saatu tuloja postikulujen ja muiden sekalaisten kulujen katteeksi. Kennelliitto on myös tukenut toimintaamme vuosittain avustuksin ja lisäksi olemme useana vuonna saaneet myös jäsenten rahalahjoituksia ja oman pienen lisänsä ovat antaneet lahjoitetut samojedinkoirankarvat, josta on tehty neuleita myytäväksi. Koko kymmenvuotista toimintaamme on värittänyt yhteinen suuri rakkautemme ja harrastuksemme: Hymyilevä valkoturkkimme.

Sirkka Ilona Ruotsalainen